...ja mitä muuta sitä ihminen kaipaiskaan?... :D

Se vaan on aika hemmetin makee tunne kun saa alkaa vetään käsisiteitä paikoilleen niin tietää, että kohta saa hetken verran mätkiä ja tyhjätä ennestäänkin tyhjää päätään. Ja se kun kuulee Coutsin sanovan, että hienosti tehty -lämmittää mieltä pitkään. Että on ihminen joka uskoo ja näkee, että mä oikeesti yritän tehdä ja saada oloani paremmaksi.

Ja itse jaksan uskoa siihen, että nyrkkien heiluttaminen on oikeasti hyvä tapa kohottaa kuntoaan.. Siis pois se vanhanaikainen käsitys, että kunto nousee vasta kun tuntuu mahdollisimman ikävältä ja kurjalta.. Tai sitten tatamilla se ikävä ja kurja on vain positiivista tai vaihtoehtoisesti mussa on piirteitä, joita ei ihan yleisesti tunneta ;))

Viime viikko kun meni makoillessa niin mulle oli yllätys, että mä en väsähtänyt ihan varttiavaillekuoliaaksi. Hämmästyttävää kertakaikkiaan! Vaikka toki syynä voi olla myös se, että mä en pitkään aikaan ole päässyt treenaamaan ilman, että olisi ollut jonkinasteista flunssanpoikasta päällä ja ne on tietty/ehkä/luulisin vienyt parhaimman terän treenaamisesta. Toivottavasti flunssattomuuus siis jatkuis.. siis jotain kolmekymmentä seuraavaa vuotta...

Tänään tatamilla ennen kotiin lähtöä oli vielä vuorossa kadonneiden ja karanneiden vatsalihasten metsästys.. Luulin tekeväni kunnon työtä siinä, mutta ehkä en sitten, kun kerran ei missään mitään tunnu. Tai joo, tuntuu, mutta kun se tuntuu tunne on niskassa.. Jännä nähdä miten sitten aamulla tuntuu. Toivottavasti mulla on mitä kamalimmat treenikivut. Niihin olisi kiva herätä :)

Coutsille jälleen lämmin kiitos! Sä oot kingi!

Aloitan anteeksipyynnöllä. Lukijani, joka jätit edelliseen postaukseen kommentin.. Anteeksi, näin kommenttisi vasta tänään. Syistä joihin itse en voinut vaikuttaa, on blogi ollut vilkuilematta ja käyttämättä tähän päivään asti.

Liikkumatta en kuitenkaan ole ollut. Ei suinkaan -päinvastoin.
Tatamilla, kuntosalilla, pumpissa, combatissa ja fitballissa on tullut käytyä aika tavalla. Hiki on virrannut ja hymy ollut herkässä niinä hetkinä kun on saanut oikein pistää itsensä lujille.
Crps on kyllä pistänyt kampoihin sen minkä on ehtinyt ja jaksanut eli on tässä tullut väännettyä kättäkin ;) Valitettavasti se on kyllä aina crps joka vie voiton.

Tämän viikon olen ottanut hyvin -liiankin- rauhallisesti. Syynä sekä crps, että tuo polven pirulainen, joka ajoittain, nykyisin enenevässä määriin kertoo minulle, että jo vain, olisi syytä soittaa aikaa lääkärille, on ollut täysin yhteistyökyvytön. Shit...

Tämän viikon loikoilut loppuu huomenna. Kroppa alkaa vinkuun salille ja onhan se mukava sitten aloittaa uusi mahtava treeniviikko, kun on edellisen viikon lopettanyt kunnon treeniin. Eikös?

Joko kevään läheisyys on saanut Teihin tartutettua "nytonihansittenpakkoliikkua" taudin?

Hyvin nukutun (Hurraa!! Pitkästä aikaa näin) yön jälkeen ei herääminen maittanut lainkaan vaan olisin mielelläni nukkunut vielä muutaman, tai vaikka kuus´ tuntia lisää. Sitä en voinut tehdä, koska olin sopinut treffit Jeppis Gymille aamuksi. Ja minähän tietty painelin paikalle, vaikka en ihan virkeimmilläni saatikka kivuttomimmillani ollut.

Enen treenin alkua hörppäsimme Coutsin kans kahvit ja selitin hänelle vähän mikä minulla on tilanne kipuilujeni kanssa ollut viime aikoina. Ja ottaen huomioon että minä en nykyisin enää kahvia juo lähes lainkaan maistui kahvi hyvältä.
Lieneekö tieto siitä, että pääsin kahvin jälkeen tatamille ja vetään hanskat käteen, laittoi kahvin maistumaan :)

Aikaa siitä kun hanskat oli kädessä onkin aivan liian pitkä aika. Ja epäilin, että eipä ehkä tän päiväisestä mitään hyöty'ä tule olemaan, kun jalka on siinä kunnossa, että mikään hiljaista askellusta nopeampi liikkuminen ei todellakaan tule kysymykseen. Mutta eihän Coutsia nyt yksi jalka lannista, ei tietenkään -onneksi!
Keppijumpalla hoideltiin lämmittelypuoli ja sen jälkeen pääsiäisenkeltaiset käsisiteet paikalle ja järkyttävältä haisevat hanskat niiden päälle. Coutsi nappas pistehanskat käsiinsä ja niin alkoi hikoileminen ja puuskuttaminen. Jo vain, hengästymisen aste oli jotain normaali potensiin kolmekymmentäkaksi ja puoli.

Mutta enhän minä olisi minä jos kaikki sujuisi hyvin ja kommelluksitta :) Voitte vaan arvata Coutsin hämmentyneen ilmeen ennen meidän molempien täydellisen totaalista repeämistä, hänen nostaessa molemmat kätensä sen merkiksi että minun pitää lyödä vasen-oikea-suorat. Ja löinhän minä, löin toki, vika vain oli siinä, että löin molemmilla käsillä yhtäaikaa.
Tuota muistellessa saan varmasti vielä vanhana tatuoituna tärisevänä mummuna makeat naurut aikaan :)

Tuli siinä samalla treenattua vatsalihaksia kunnolla :))

Ja vihdoinkin aivan suurella kirjoitettuna!!

Mä oon ollu kaikkiaan viis ja puol viikkoa liikkumatta -ja ihan oikein liikkumatta. Julma sairastelu sen aiheutti. Ensin kuumetta, kuumetta ja kuumetta. Kun siitä selvisin pisti CRPS kampoihin ja kunnolla, kuten aina kun on jotain flunssanpirulaisia joutunut potemaan. Siis KÄÄK!!!

Mä kävin Coutsin kans vetämässä kunnon (siltä tosiaan tuntui) alaskroppa treenin alkuviikosta. Sen seuraukssen etureidet huusi apua pari päivä', mutta se oli hurja mielihyvän tunne mitä sen jälkeen seurasi. Vihdoinkin uskaltaa aloittaa!
Muuten, sen huomasi tosi hyvin että taukoa oli ollut. Mä en siis oikeesti jaksanut mitään.. Aivan kuin olisi ensimmäisen kerran elämässään ollut kuntosalilla.

Sen kummemmin ihmettelemättä huonoa kuntoa varasin ajan huomiselle pump tunnille ja maanantai aamun zumbaan.. Sittenhän tässä kohta näkee mikä kirous muhun on iskenyt jos jotain esteitä tulee..

Siis huomiseen...

           ...Kauniita unia...

Ainakin tuolta tällä hetkellä tuntuu

Mielettömän kiva tunti. Taas tuntuu siltä, etten ikinä ole hikoillut niin paljon kuin juuri tämän nyrkkeilytunnin aikana. Varmaan ehkä luulisin ja olettaisin, että olen toki, mutta tästä h.ikoilusta ei meinaa tulla loppua millään. Tiedättekö, kun olet saunonut oikein kunnolla ja sitten istut keittiössä iltapalalla ja huomaat, että joo-o, taas mä hikoilen. Niin, juuri sellainen tunne minulla juuri tällä hetkellä. Se mikä on erona ensimmäiseen nyrkkeilytuntiin on se, että hengitys tasaantui suurinpiirtein minuutissa. Jee, jotain kehitystä on tapahtunut. Tai olisikohan syynä juuri syöty antibiootti kuuri ja ennen tuntia otettu astmapiippu hönkäys. .
 

Mutta viikko tässä jälleen pitäis odottaa.. Kiitos Yvonne ja Kiitos Anne, sekä muut hikoilevat kaverit.

Onneksi ei tarvitse puhua vaan voi kirjoittaa. Puhuminen voisi nimittäin pikkaisen puuskuttaa :)

Mun eilinen päivä meni ihan hukkaan liikkumisten osalta. Eilen olisi ollut BodyPump, mutta CRPS päätti, että tämä akka ei liiku ainakaan muuten kuin keppien kanssa. Ja mua muuten sieppasi.. Siinä illalla kirotessani päätin sitten, että tänään muuten painatan gymille ja teen mitä tehdä pitää, mutta apinan raivolla pikkaisen enemmän kuin oikeasti jaksaisin.

Ja ei muuta kuin katsomaan mitä Coutsi on yläkroppani menoksi keksinyt. Ja olihan hän :)

Me painuttiin nyrkkeilyhuoneeseen.. Mahtavaa! Se on mun eniten lempipaikka siellä. Miksihän ;)
Minä akka tykkään pätkiä. Ja nyt sainkin pätkiä ihan kunnolla. Coutsi veti käteen  pistehanskat ja siitä alkoi mun hikoileminen. KivaaKivaaKivaa!! Tää niin tykkää!
Mutta jessus -jopa tiedän hakanneeni. Muutama isku tuntui niin hyvältä tehdä, että ei ole tottakaan. Tuntui, että sain siihen voimaa ja tuntui, että nyrkki ja käsi tiesi mitä tehdä. Lisää tätä juu..
Mutta voimat se vei. Kiva tapa väsähtää -ehdottomasti.

Ja edellä mainittu oli muuten lämmittelyä (heh, pikkasen hyvä vitsi Coutsilta ) yläkroppa ohjelmaa varten. Tatamilta kuntosalille katsomaan ja testaamaan miten yläkroppaa rupean treenaamaan niin että tulosta rupeaisi tulemaan.
Mä en tiedä ollenkaan oliko "tulos" kuntosalin puolella hyvä tai huono, mutta ajattelen ettei sillä ole väliäkään, vaikka se otti päästä, kun olisiin halunnut pystyä parempaan, niin nyt minulla on ainakin pohja mistä aloittaa. Todellakin pohja..

Miten hemmetti mä oon päästänyt itseni tämmöiseen paska kuntoon?
EI IKINÄ ENÄÄ!!!!!

Päädyin tänään ajattelemaan niin, että teen tästä kolmen vuoden projektin. Kolmessa vuodessa treenaan niin, että kolmen vuoden jälkeen minulla on valmiudet alkaa treenaamaan "kunnolla". Enkä ollenkaan ajattele sitä, että olen jo yli neljänkymmenen. Pirunko väliä sillä!!!

Nyt syömään :)                                Coutsi -kiitos <3

Kroppa tuntuu uupuneelta, mutta mieli on hyvä. Niin hyvä kun vain kunnon hikitunnin, ei saunassa vaan gymillä, voi olla. Parempaa mieltä ei taida saada mistään. Voikohan tässä ihan oikeesti käydä niin, että liikunta koukuttaa mut vielä näin "vanhoilla päivillä"?

Combat oli vuorossa tänään. Mua jännitti kamalasti tunnin alussa. Pelkäsin, että mitä jos huomaan, etten sittenkään pidä siitä. Pidin ja nyt pidän enemmän kuin viime viikolla. Kyllä se näköjään sopii ylipainoisellekin ihmiselle, vaikka jalat ei tietenkään ole kaulaan asti pitkät, eikä varmaan nouse paljon polvitasoa korkeammalle. Päätin jo ennen ensimmäiselle tunnille menoa, että en kertaakaan katso peiliin ajatuksena, että miten potkuosuudet sujuu. Niin kauan kun pysyn ne pystyssä lasken niiden onnistuneen.

Tän päiväisen tunnin vetäjä oli Coutsi eli Jarru.
Mun kuntohoitaja hyppis riemusta, jos hän tietäisi, että joku on saanut melkoisen menestyksekkäästi mun paksuun kalloon taotuksi, että liika treenaaminen on pahasta. Pahasta kunnon puolesta ja mun tapauksessa pahasta CRPS:n takia. Se mun vihollinen, pahin viholllinen. Nyt toivon niin, että cerppi ei tästä tämän hetkisestä muuttuisi yhtään pahemmaksi enää tämän vuoden puolella. Tämä riittää varsin hyvin kiitos.
Niin takaisin combatiin...

Hiki!!! Se on toinen ajatus päivän tunnista. Ensimmäinen oli -kivaa! Siis mä hikoilin.. Musta tuntuu, että jokainen hius oli moninkertaisen märkä. Onneksi mä en pelkää hikoilemista vaan päinvastoin. Pyrin ajattelemaan, että jokainen hikipisara pukkaa kuona-aineita mun kropasta ulos. Tosin, tuo ajatus poikii jatkoajatukseen..

Mites sitten kun tuon mun pahimman vihollisen oireisiin kuuluu myös se, että se aiheuttaa ylinmääräistä hikoilemista? Mun tapauksessa oikea puoli kropasta hikoilee "itsekseen" ja yleensä mitä sopimattomimmissa tilanteissa. Poistuuko mulla siis kuona-aineita oikealta puolelta kroppaa enemmän kuin vasemmalta?

Mä kerroin tässä viikon aikana Coutsille pienestä bakteerikammostani ja siitä kuinka yhteiskäytössä olevat nyrkkeilyhanskat tuntuu todella ikäviltä käyttää. Hän neuvoi mistä kandee tilata omat hanskat. Nyt ne on tilattu. Tilattiin Annan kans molemmat ja sitten v ielä elastiset käsisiteet. Tulisivat vaan jo heti ens viikolla :)

Tämä tässä tällä erää jatkoa seuraa...

Ja tietenkin Catfight-nyrkkeilyn vuoksi. Tänäänkin meitä oli siellä iloisia ja oppimishaluisia aikuisia naisia hikoilemassa ja huohottamassa -ihan vain nyrkkeillyn vuoksi siis.
Niin kuin aina on alkulämmittely minulle se vaikein vaihe. En viitsi enää edes kirjoittaa siitä hyppimisongelmastani mitään muuta, kuin se, että nyt se muuten ottaa päästä. Tänään olimme Annan kanssa lähellä Coutsia harjoittelemassa iskuja ja mitä minä huomasin ja taisi Annakin huomata, vaikka asia ei meillä puheeksi tullutkaan. Nainen joka harjoitteli Coutsin kanssa liikkui kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Samperi!! Mäkin haluun.... nyt heti!!!

Mä aloin tänään siellä miettimään, jos olisi mahdollisuus harjoitella sitä muutaman kerran viikossa niin jo muuten kunto kohoisi ja kilot karisisi kyllä se sen verran tehokkaalta tuntuu. Eikä se riitä että se on hemmetin hyvä kuntoilumuoto vaan se on vielä ihan hervottoman hauskaa.
Kikatuskohtaus oli taattu ja kovaääninen, kun väistöjä harjoitellessa minun aivot ei ihan (lähes ollenkaan) ehtineet mukaan ja minä otin ja väistin Annan kanssa samaan aikaan. Siinä me sitten niiailtiin :))

Nyt on aivan liian pitkä matka ensi keskiviikkoon, mutta huomenna on tiedossa jotain muuta.

                                                       Siihen asti siis....